Oma valokuva
Tarkoitukseni on saada lukija pohtimaan ja kysymään kysymyksiä. Tämän takia esitän tarkoituksella yleiselle ymmärrykselle vastakkaisia argumentteja. Teemat valitsen sen mukaan, missä valtavirralle vastakkaiset argumentit ovat mielestäni perusteltuja ja yhteiskunnallisesti tärkeitä. Konsensus on mielestäni usein sekä harhaanjohtavaa että vaarallista. Vaarana on ”yksimielisyyden illuusio”, joka on valitettavan yleinen älyllisen epärehellisyyden muoto: ollaan samaa mieltä, mutta kukaan ei oikein kykene perustelemaan miksi, saati sitten että perusteluista oltaisiin yhtä mieltä. Blogikirjoitukseni kumpuavat omasta päivätyöstäni tutkijana ja opettajana. Toiset käsittelevät yritysten toimintaan liittyviä kysymyksiä liiketaloustieteellisen tutkimuksen näkökulmasta. Toisissa taas käsittelen tieteen roolia yhteiskunnassa, jota pohdin ensisijaisesti tieteen käytäntöjen näkökulmasta -- siis siitä, millaista tiede on ihmisen harjoittamana toimintana. Monet teksteistäni heijastavat taustaani tilastotieteen soveltajana -- tilastollinen päättely on tärkein tutkimustyökaluni. Muokkaan toisinaan julkaistuja tekstejäkin uusien havaintojen tai saamani palautteen perusteella.

perjantai 11. maaliskuuta 2016

Tasa-arvoa ei saa ajaa itsepetoksella

Tasa-arvo on minulle niin tärkeä asia, etten voi sietää sen ajamista tutkimuksilla, joissa esitetään vääristäviä, perustelemattomia tai epäolennaisia väitteitä.

Seuraavassa muutama huomio julkisuudessa siteeratuista tutkimuksista, jotka kaikki noudattavat enemmän tai vähemmän samaa kaavaa: niissä tehdään johtopäätöksiä naisten ja miesten johtamien yritysten suorituskykyä vertailemalla.

1 -- Muistan itse kymmenen viime vuoden ajalta kourallisen tutkimuksia, joissa on osoitettu, että naisjohtajien johtamat yritykset ovat kannattavampia. Onko näyttö siis vahvaa? En tiedä, koska en tiedä kuinka monessa tutkimuksessa etsittiin eroja, mutta mitään ei löytynyt. Siitä olen aivan varma, että jos suomalaistutkija jonkun eron löytää, niin etusivun uutinen on taattu. Valtaosaa mieleeni palautuvista tutkimuksista ei ole koskaan vertaisarvioitu, joten niiden sisältämien tulosten luotettavuus on täysin tutkimuksen tekijöiden oman ilmoituksen varassa. Tieteen piirissä näitä kutsutaan työpapereiksi, joiden tuloksia ainakaan vastuuntuntoinen tutkija ei ala rummuttaa julkisuudessa. Viimeksi tällä viikolla Kansainvälisen valuuttarahaston IMF:n Christine Lagarde siteerasi BBC:n haastattelussa IMF:n työpaperin tuloksia, ehkä miljoonien ellei kymmenien miljoonien katsojien edessä. Luin kyseisen työpaperin ja sen analyyseihin perehdyttyäni olisin todella yllättynyt, jos se kelpaisi julkaistavaksi vertaisarvioidussa lehdessä. Löysin argumentista useita metodologisesti fataaleja kategoriavirheitä, ja ainakaan minun tutkijaseminaarissani IMF:n tutkimus ei menisi läpi edes opiskelijan harjoitustyönä. Mutta IMF:n arvovallalla sen tulokset epäilemättä hyväksytään sellaisinaan.

2 -- Ovatko naiset parempia johtajia? Jos halutaan esittää väite miesten ja naisten johtamistaidoista, niin silloin täytyy oikeasti arvioida empiirisesti miesten ja naisten johtamistaitoja. Kumma kyllä yhdessäkään julkisuudessa suurella fanfaarilla uutisoidussa tutkimuksessa ei ole oikeasti tutkittu johtamiskykyjä, vaan ainoastaan johtajien sukupuolen ja yrityksen tuloksen korrelaatiota. Syy tähän on tietysti ymmärrettävä: johtamistaitojen tutkiminen empiirisesti on todella aikaavievää puuhaa, kun taas tilinpäätöstiedot ja johtoryhmän demografiset jakaumat sisältävän datan saa ostettua kaupan hyllyltä muutamalla satasella. Mutta se, joka väittää yrityksen taloudellisen suorituskyvyn perustan löytyvän merkittävällä tavalla johtoryhmän tai hallituksen sukupuolijakaumasta, on auttamattomasti pihalla sekä yritystoiminnan taloudellisista realiteeteista että tuhansista yrityksen taloudellista suorituskykyä käsittelevistä vertaisarvioiduista tilastollisista tutkimuksista, joissa toimitusjohtajan sukupuoli ei ole käytännössä koskaan ollut mielekäs muuttuja.

3 -- Missä on näyttö siitä, että nainen johtaa samaa yritystä paremmin kuin mies? Kun sanotaan, että ”nainen on miestä parempi johtaja”, niin tätähän sen täytyy tarkoittaa. Eihän väitteessä Kirsti Paakkanen johti Marimekkoa paremmin kuin Jorma Ollila Nokiaa ole mitään järkeä. Se, että naisten johtamat yritykset menestyvät keskimäärin paremmin kuin miesten johtamat, ei tarkoita, että yhden ja saman firman miestoimitusjohtajan vaihtaminen naisjohtajaksi kohentaisi yrityksen taloudellista tulosta. Sanoi intuitio tästä mitä tahansa, tilastomatemaattinen fakta on se, että yritysten välisillä eroilla ja yksittäisissä yrityksissä ajassa tapahtuvilla muutoksilla ei ole mitään tekemistä toistensa kanssa. Yrityksen koon ja ylimmän johdon palkkioiden välinen yhteys on tästä hyvä esimerkki (esim. Lambert, R. A., Larcker, D. F., & Weigelt, K., 1991. How sensitive is executive compensation to organizational size? Strategic Management Journal, 12(5), 395-402).

Julkisuudessa raportoidut tutkimukset perustuvat tilastollisten otosten varianssien ja keskiarvojen -- ei siis ajassa tapahtuvan muutoksen -- analysointiin. Empiirinen tutkimusasetelma on käytännössä pääpiirteissään se, että yritykset jaetaan naisten ja miesten johtamiin yrityksiin, ja näitä ryhmiä verrataan toisiinsa. En tiedä yhtään tutkimusta, jossa olisi tarkasteltu suuressa otoksessa yrityksen tuloksen kehitystä toimitusjohtajan vaihduttua miehestä naiseksi, ja niin että olisi osoitettu, että nainen johtaa yritystä menestyksekkäämmin, tai että naisten lisääminen johtoryhmään tai hallitukseen kohentaa tulosta. Jos tiedät, että tällainen vertaisarvioitu tutkimus on olemassa ja siinä on uskottavasti osoitettu systemaattinen positiivinen naisjohtajaefekti, niin laita sähköpostia tulemaan (mikko@ketokivi.fi). Lahjoitan sata euroa ensimmäisen esimerkin lähettäneen valitsemaan hyväntekeväisyyskohteeseen.

Väitteet naisjohtajien paremmuudesta ovat lopulta aika tympeitä karhunpalveluksia naisille. Jos alamme ihan oikeasti uskoa siihen, että naiset ovat miehiä parempia johtajia, niin omistajat alkavat hyvin ymmärrettävästi myös odottaa tätä. Tämä odotus on sekä epäoikeudenmukainen että kohtuuton. Epäoikeudenmukaiseksi odotuksen tekee se, että ainakin minun käyttämäni määritelmän mukaan on tasa-arvon ajatukselle päinvastaista odottaa yhdeltä sukupuolelta enemmän kuin toiselta. Kohtuuttomaksi odotuksen tekee se, että uskottavaa näyttöä naisten paremmuudesta johtajina ei yksinkertaisesti ole olemassa. Samaisessa BBC:n haastattelussa Christine Lagarde väitti, että naisten palkkaaminen yritysten johtoon tarjoaa ei enempää eikä vähempää kuin ratkaisun hitaan talouskasvun haasteeseen! Voi hyvänen aika sentään millaisia odotuksia naisjohtajien harteille ollaan lataamassa. Mitä tapahtuu, jos (kun) näitä odotuksia ei lunasteta?

En väitä, etteikö miesten hegemonia yritysten johtoryhmissä ja hallituksissa olisi epäkohta ja ongelma -- se on sitä mitä suurimmassa määrin. Minä en vaan kuollaksenikaan muista milloin viimeksi itsepetos olisi tarjonnut yhteiskunnalliseen ongelmaan toimivan ratkaisun.