Oma valokuva
Tarkoitukseni on saada lukija pohtimaan ja kysymään kysymyksiä. Tämän takia esitän tarkoituksella yleiselle ymmärrykselle vastakkaisia argumentteja. Teemat valitsen sen mukaan, missä valtavirralle vastakkaiset argumentit ovat mielestäni perusteltuja ja yhteiskunnallisesti tärkeitä. Konsensus on mielestäni usein sekä harhaanjohtavaa että vaarallista. Vaarana on ”yksimielisyyden illuusio”, joka on valitettavan yleinen älyllisen epärehellisyyden muoto: ollaan samaa mieltä, mutta kukaan ei oikein kykene perustelemaan miksi, saati sitten että perusteluista oltaisiin yhtä mieltä. Blogikirjoitukseni kumpuavat omasta päivätyöstäni tutkijana ja opettajana. Toiset käsittelevät yritysten toimintaan liittyviä kysymyksiä liiketaloustieteellisen tutkimuksen näkökulmasta. Toisissa taas käsittelen tieteen roolia yhteiskunnassa, jota pohdin ensisijaisesti tieteen käytäntöjen näkökulmasta -- siis siitä, millaista tiede on ihmisen harjoittamana toimintana. Monet teksteistäni heijastavat taustaani tilastotieteen soveltajana -- tilastollinen päättely on tärkein tutkimustyökaluni. Muokkaan toisinaan julkaistuja tekstejäkin uusien havaintojen tai saamani palautteen perusteella.

keskiviikko 23. joulukuuta 2015

Jos rikkaita halutaan haukkua, niin haukutaan perustelluista syistä

Hesarin "suuren köyhyyskyselyn" tulokset on jostain syystä otettu rikkaiden sättimisen keppihevoseksi. Selvästi tarkoitushakuisin uutinen revittiin seuraavasta kokeesta (HS 20.12.):

---
Tutkijaryhmä poimi aineistosta erilleen kaikkein rikkaimpien ja kaikkein köyhimpien vastaukset ja vertaili niitä. Otettiin 125 suurituloisinta ja 125 köyhintä. Toisessa joukossa perheiden tulot olivat alle 500 euroa kuukaudessa, toisessa 15 500–250 000 euroa kuukaudessa. Sitten tehtiin pieni koe.

Vastaukset annettiin luettavaksi sosiologiasta opinnäytetyötään tekevälle Annina Mutaselle ensin niin, ettei kerrottu, mitkä niistä ovat köyhien ja mitkä rikkaiden vastauksia. Mutanen lajitteli vastaukset sisällön mukaan. Sitten katsottiin, noudattavatko näkemykset tulotasoa.

Tulos oli, että 65 prosentissa tapauksista hän oli pystynyt vastauksen sisällöstä arvaamaan vastaajan tulotason oikein.
---

Tuota 65 prosenttia ei sen kummemmin tulkittu eikä analysoitu. Rivien välissä lukee, että rikkaan ja köyhän mielipiteet köyhyydestä ovat selvästi erilaisia.

Tuota 65 prosenttia voisi kuitenkin analysoida hiukan. Ensimmäinen huomio on se, että lukua ei pidä verrata nollaan vaan 50 prosenttiin: Mutanen saisi puhtaalla arvauksella kommentteja lukematta keskimäärin 50 prosenttia vastauksista oikein. Tähän verrattuna 65 prosenttia ei tunnu enää kovinkaan huimalta parannukselta.

Seuraavaksi täytyy ottaa huomioon se, että tuo 50 prosenttia on vain keskiarvo, ja Mutanen voi päästä arvaamalla selvästi yli 50 prosentin osumatarkkuuteen. Yksinkertainen laskutoimitus binomijakauman keskihajonnalla kertoo, että puhtaalla arvauksella voi hyvinkin päästä 56 prosenttiin oikeita vastauksia. 65 prosenttia on enää 9 prosenttiyksikköä korkeampi.

Nyt kun otetaan vielä huomioon otanta (kokeen tuloiltaan köyhät ja tuloiltaan rikkaat ovat todella ääripään köyhiä ja ääripään rikkaita), niin ainoa rehellinen ja puolueeton johtopäätös tästä on se, että rikkaiden ja köyhien mielipiteitä köyhyydestä on todella vaikeaa erottaa toisistaan. Minusta tämä on varsin yllättävä, joskin oikeastaan erittäin positiivinen asia. Kuitenkin sekä Hesarin toimittaja että tutkimuksen tehneet tutkijat haluavat syystä tai toisesta tehdä täysin päinvastaisia tulkintoja. Hesarin juttu alkaa lauseella "Näin rikkaat ajattelevat köyhistä", jota seuraa ilmeisen tarkoitushakuisesti koottu litania rikkaiden esittämiä ylimielisiä kommentteja köyhistä ja köyhyydestä. No, kun vastaajia on liki kymmenen tuhatta, niin kyllähän sieltä löytyy vaikka kuinka oksettavia mielipiteitä, kunhan vaan jaksaa etsiä.

Onkohan tämä nyt sitä "keskustelua herättävää vastakkainasettelua", jonka tunnettu suomalainen toimittaja kertoi minulle olevan toimittajien tärkeä tehtävä, kun hän joitain vuosia sitten pyysi kommenttejani STX-telakkajupakan yhteydessä?


p.s. Sain sähköpostilla erinomaisen kommentin kirjoituksestani, kiitos siitä! Meilissä esitettiin, että kyllä tuo koko 15 prosenttia mikä menee yli 50 prosentin pitäisi pistää Mutasen taidon piikkiin, koska hän selvästi kykenee ainakin jotenkin erottelemaan rikkaiden ja köyhien vastaukset toisistaan (onhan tuo 65 prosenttia selvästi tilastollisesti merkitsevä). Ymmärrän argumentin logiikan, mutta itse tulkitsen tulosta konservatiivisesti, jotta tulkinnallisia ylilyöntejä ei pääse tapahtumaan. Koska kokeen teki ainoastaan yksi henkilö ja ainoastaan yhden kerran, ei voida tietää kuinka suuri osa tuosta 50 prosentin ylimenevästä osuudesta on säkää ja kuinka paljon taitoa. On siis yksinkertaisesti valittava miten tulos tulkitaan. Konservatiivisena tulosten tulkitsijana laitan itse ensimmäiset 6 prosenttiyksikköä säkän piikkiin. On jokseenkin turha alkaa kiistellä siitä, onko tämä oikein vai väärin, koska tämä on sama kuin kysyisi onko konservatiivisuus evidenssin suhteen väärä vai oikea valinta. On aivan perusteltua tulkita tuota 65 prosenttia konservatiivisesti -- siis "korjata sitä alaspäin" -- koska myös puhdas arvaus tuottaa 50 prosentin todennäköisyydellä oikean vastauksen. Hakusanalla "correcting for guessing" löytyy paljon teemaan liittyvää lukemistoa.

Koe pitäisi ilman muuta toistaa ja tarkastella useiden riippumattomien koehenkilöiden osumatarkkuuksia.

Tämä on kuitenkin minusta pieni detalji, joka ei muuta argumenttini keskeistä johtopäätöstä lainkaan: rikkaiden ja köyhien mielipiteitä köyhyydestä on todella vaikeaa erottaa toisistaan -- todella mielenkiintoinen löydös!