Oma valokuva
Tarkoitukseni on saada lukija pohtimaan ja kysymään kysymyksiä. Tämän takia esitän tarkoituksella yleiselle ymmärrykselle vastakkaisia argumentteja. Teemat valitsen sen mukaan, missä valtavirralle vastakkaiset argumentit ovat mielestäni perusteltuja ja yhteiskunnallisesti tärkeitä. Konsensus on mielestäni usein sekä harhaanjohtavaa että vaarallista. Vaarana on ”yksimielisyyden illuusio”, joka on valitettavan yleinen älyllisen epärehellisyyden muoto: ollaan samaa mieltä, mutta kukaan ei oikein kykene perustelemaan miksi, saati sitten että perusteluista oltaisiin yhtä mieltä. Blogikirjoitukseni kumpuavat omasta päivätyöstäni tutkijana ja opettajana. Toiset käsittelevät yritysten toimintaan liittyviä kysymyksiä liiketaloustieteellisen tutkimuksen näkökulmasta. Toisissa taas käsittelen tieteen roolia yhteiskunnassa, jota pohdin ensisijaisesti tieteen käytäntöjen näkökulmasta -- siis siitä, millaista tiede on ihmisen harjoittamana toimintana. Monet teksteistäni heijastavat taustaani tilastotieteen soveltajana -- tilastollinen päättely on tärkein tutkimustyökaluni. Muokkaan toisinaan julkaistuja tekstejäkin uusien havaintojen tai saamani palautteen perusteella.

torstai 23. huhtikuuta 2015

"No tää nyt ei ollutkaan tieteellinen selvitys"

Reaktio YLEn faktorianalyyseista esittämääni kritiikkiin oli jotakuinkin ennustettavissa, ja kiteytyy tokaisuun "no tää nyt ei ollutkaan mikään tieteellinen selvitys".

Lopetan välittömästi tällaisten analyysien kritisoinnin, jos niiden loppuun laitetaan huomio "Tämä tutkimus ei täytä tieteellisissä teksteissä esitettyjä mittaamiseen liittyviä kriteerejä". Perään voisi laittaa vaikka muutaman teknisen selvennyksen:

1) Analyyseissa ei ole arvioitu mittauksen luotettavuutta (reliabiliteetti ja validiteetti) lainkaan.
2) Analyyseissa ei ole tarkasteltu sisällöllisesti validiksi osoitettuja mittareita.
3) Aineiston varianssista selittyy kolmasosa; se että valtaosa jää selittämättä, ei ole tämän selvityksen kannalta olennaista.
4) Uutisessa käytetään faktorianalyyttista terminologiaa, mutta tietyin taiteellisin vapauksin. Olemme käyttäneet esimerkiksi sanoja riippuvaisuus ja vastaus synonyymina tilastotekniselle käsitteelle varianssi.

Syy, miksi puutun tällaisiin analyyseihin on se, että yksi tärkeä osa päivätyötäni on opettaa tutkijoita faktorianalyysin vastuullisiksi käyttäjiksi. Sikäli minulla on tässä oma lehmä ojassa, että jos tällaiset analyysit ihan oikeasti hyväksytään yhteiskunnallisessa keskustelussa tiedoksi, niin faktorianalyysin ja mittausteorian opettamisen voi yliopistoissa ainakin maisteritasolla lopettaa tarpeettomina.

Minulle opetettiin jo ensimmäisessä tohtoriseminaarissa Minnesotan yliopistossa syksyllä 1997, että tällaisia eksploratiivisia faktorianalyyseja ei enää hyväksytä opinnäytetöissä.

Jos analyyseissa ollaan "suurpiirteisiä", niin ollaan sitä sitten avoimesti.

tiistai 21. huhtikuuta 2015

Miten perussuomalaisista tuli konservatiiveja?

Vuoden 2011 eduskuntavaalien jälkeen Helsingin yliopiston tutkijoiden kanssa yhteistyössä tilastollisen analyysin tehneet Hesarin toimittajat totesivat Osmo Soininvaaran olevan oikeistolaisin. Soininvaara oli tuolloin melkoisen hämillään tästä johtopäätöksestä -- taisi olla aika moni muukin.

Aika hämillään taitaa olla moni tälläkin kertaa luettuaan YLEn uutisen Kuka on oikeistolaisin, kuka liberaalein? Suurin hämmennyksen kohde omalla kohdallani on konservatiivi-liberaali -erottelu. Tutkijoiden tekemän analyysin mukaan konservatiivit ajattelevat, että

(1) Maahanmuuttoa Suomeen on rajoitettava terrorismin uhan vuoksi.
(2) Euron ulkopuolella Suomi pärjäisi paremmin.
(3) Suomeen tarvitaan enemmän poliiseja.
(4) Verkkovalvonnassa valtion turvallisuus on tärkeämpää kuin kansalaisten yksityisyyden suoja.
(5) Suomessa on liian helppo elää sosiaaliturvan varassa.

kun taas liberaalien mielestä

(1) Suomen pitää ottaa suurempi vastuu EU:n alueelle tulevista turvapaikanhakijoista.
(2) On aika luopua ajatuksesta, että koko Suomi on pidettävä asuttuna.
(3) Ilmastonmuutoksen hillitseminen pitää asettaa teollisuuden kilpailukyvyn edelle.
(4) Geenimuunneltu ruoka on turvallista ihmiselle ja ympäristölle.
(5) Ruoan verotusta on varaa kiristää.

Sentimentti on siis se, että konservatiivit ja liberaalit eivät ajattele samoista asioista eri tavalla, vaan yksinkertaisesti ajattelevat eri asioita. Samalla liberalismi ja konservatiivisuus esitetään YLEn analyysissa yhden ja saman jatkumon ääripäinä. Eli liberaalit ja konservatiivit ajattelevat aivan eri asioita, mutta kuitenkin keskenään vertailukelpoisesti (?) Onko lopputulema hyödyllinen vai keinotekoisuudessaan harhaanjohtava vastakkainasettelu?

Ei liene yllättävää, että YLEn analyysin tuloksena esimerkiksi perussuomalaiset todetaan konservatiiveiksi.

Mutta minkä määritelmän tai valtio-opin teorian mukaan maahanmuuton rajoittaminen (nimenomaan terrorismin uhan vuoksi) ja eurosta luopuminen ovat konservatiivisuutta? Entäs geenimuunnellun ruoan ympäristöystävällisenä pitäminen liberalismia?

Eivät minkään.

Nämä vaalikyselyjen pohjalta tehdyt analyysit ovat siitä harhaanjohtavia, että eihän niissä ole oikeasti mitattu esim. konservatiivisuutta. Johtopäätökset perustuvat ehdokkailta (yhdessä tarkoituksessa) kysyttyihin hyvin kirjaviin yksittäisiin kysymyksiin, joihin annettuja vastauksia on jälkikäteen analysoitu (aivan toisessa tarkoituksessa) tilastollisella algoritmilla, joka ryhmittelee vastaukset sen mukaan, kuinka vahvasti ne korreloivat keskenään. Tämä ryhmittely on puhtaasti empiirinen ja siinä ei olla käytetty hyväksi mitään määritelmiä (esim. käsitteille konservatiivisuus ja liberalismi). Nämä otsikot liitetään kysymyksistä muodostettuihin ryhmiin vasta analyysien jälkeen. Eli kun huomataan, että vastaukset ilmastonmuutosta, ruoan verotusta ja geenimuunnellun ruoan turvallisuutta koskeviin kysymyksiin korreloivat, tulkitaan että nämä ovat liberalismin heijastumia, joskin aika moni käyttäisi tulkita-verbin sijaan verbiä keksiä. Ainakin minulle geenimuunnellun ruoan ympäristöystävällisyys on empiirinen tieteellinen kysymys. En siis ymmärrä, miten tieteelliseen kysymykseen suhtautuminen on osoitus poliittisesta ideologiasta, ja miksi liberaalit pitävät geenimuunneltua ruokaa nimenomaan turvallisena.

Pakko luovuttaa, en ymmärrä tällaista tilastollista analyysia, en sitten millään.

Jos halutaan oikeasti mitata ehdokkaan konservatiivisuutta, niin marssijärjestyksen pitäisi olla täysin päinvastainen:

1) ensin määritellään tarkasti, mitä konservatiivisuudella (ja liberalismilla) tarkoitetaan. Jo Wikipediakin tuntee konservatiivisuudelle kahdeksan eri alalajia, joten käsitteitä täytynee tarkentaa melkoisesti, ennenkuin määritelmät kirkastuvat.
2) sitten operationalisoidaan käsitteet täsmäkysymyksiksi määritelmien pohjalta; kysymykset siis ryhmitellään a priori eikä vasta analyysien jälkeen.
3) tämän jälkeen luodaan kysely, jossa haetaan vastauksia ehdokkailta.
4) vastaukset analysoidaan konfirmatorisella algoritmilla: korreloivatko konservatiivisuutta käsittelevät kysymykset tavalla, jolla niiden ennustettiin korreloivan? Kysymykset siis kysytään ja analysoidaan samassa eikä eri tarkoituksessa.

Tilastotieteen termein puhutaan eksploratiivisesta (YLE) vs. konfirmatorisesta (minun ehdotukseni) lähestymistavasta. Minun on erittäin vaikea ymmärtää, miksi vuosi toisensa jälkeen näitä analyyseja tehdään ainoastaan eksploratiivisella otteella. Lopputulema on aina sama: käsitteiden empiirinen sisältö on yhtä sillisalaattia.

Kaikkien ns. faktorianalyyttisten tutkimusten keskeinen ominaisuus on se, että tulokset riippuvat täysin siitä, mitä on kysytty. Se, että konservatiivisuus on de facto määrittynyt tietynlaiseksi nationalismiksi, on seurausta vain ja ainoastaan siitä, että tämän päivän Suomessa näitä kysymyksiä kysytään vaalien alla. Perussuomalaisista on siis tullut konservatiiveja sen takia, että heidät on aineiston perusteella sellaisiksi määritelty. Konservatiivin leima on siis täysin päälleliimattu ominaisuus.

Valtio-opin professori Matti Wiberg toteaa YLEn uutisessa, että

"Tässä perussuomalaiset ovat selvästi paljastaneet karvansa. Silmiinpistävästi perussuomalaiset tai heidän ehdokkaittensa painopiste on konservatiivisempi kuin kristillisdemokraateilla. Tässä on kyllä miettimisen paikka aika monella."

Tulkinnassa täytyy pitää kieli keskellä suuta: ainakaan minusta perussuomalaiset eivät ole sinänsä paljastaneet yhtään mitään, vaan heidän otsaansa on yksinkertaisesti lyöty konservatiivin leima. Minä en ymmärrä, miten tämä leima auttaa meitä ymmärtämään yhtään mitään paremmin kuin aiemmin -- jos jollain on tähän vasta-argumentti, niin olen pelkkänä korvana. Samanlaista tarpeetonta leimaamista on tapahtunut muidenkin puolueiden kohdalla, perussuomalaiset ovat vain minusta selvin esimerkki.

Tieteellisessä tutkimuksessa käsitteiden empiiristä sisältöä ei määritellä aineiston kautta vaan a priori. Käsitteiden operationalisointi ennen aineiston keruuta onkin tutkimuksen keskeisimpiä vaiheita. Tällaiset YLEn selvityksen kaltaiset puhtaasti aineistolähtöiset analyysit siis tuskin kelpaisivat edes maisteritason opinnäytetöiksi. Toisaalta, oli tiedonintressi tieteellinen tai ei: eikö perussuomalaisista pitäisi tulla konservatiiveja (jos on tullakseen) ja Osmo Soininvaarasta oikeistolainen (jos on tullakseen) vasta sitten kun konservatiivisuus (ja oikeistolaisuus) on ensin perustellusti määritelty ja sitten mitattu tarkoitusta varten kehitetyllä mittarilla?