Oma valokuva
Tarkoitukseni on saada lukija pohtimaan ja kysymään kysymyksiä. Tämän takia esitän tarkoituksella yleiselle ymmärrykselle vastakkaisia argumentteja. Teemat valitsen sen mukaan, missä valtavirralle vastakkaiset argumentit ovat mielestäni perusteltuja ja yhteiskunnallisesti tärkeitä. Konsensus on mielestäni usein sekä harhaanjohtavaa että vaarallista. Vaarana on ”yksimielisyyden illuusio”, joka on valitettavan yleinen älyllisen epärehellisyyden muoto: ollaan samaa mieltä, mutta kukaan ei oikein kykene perustelemaan miksi, saati sitten että perusteluista oltaisiin yhtä mieltä. Blogikirjoitukseni kumpuavat omasta päivätyöstäni tutkijana ja opettajana. Toiset käsittelevät yritysten toimintaan liittyviä kysymyksiä liiketaloustieteellisen tutkimuksen näkökulmasta. Toisissa taas käsittelen tieteen roolia yhteiskunnassa, jota pohdin ensisijaisesti tieteen käytäntöjen näkökulmasta -- siis siitä, millaista tiede on ihmisen harjoittamana toimintana. Monet teksteistäni heijastavat taustaani tilastotieteen soveltajana -- tilastollinen päättely on tärkein tutkimustyökaluni. Muokkaan toisinaan julkaistuja tekstejäkin uusien havaintojen tai saamani palautteen perusteella.

maanantai 2. helmikuuta 2015

Voisi olla aika irtaantua todellisuudesta

Sain edellisen tekstin jälkeen aika paljon palautetta, suurkiitos siitä. Argumenttini tuntui kuitenkin kirvoittavan ensisijaisesti tunnereaktioita, ja valitettavasti ainoastaan toissijaisesti perusteltuja vasta-argumentteja. Yhdessä kommentissa todettiin, että "professori on irtaantunut todellisuudesta". No, tuota kuulee aina silloin tällöin.

Tällä kertaa huomio tosin pitää paikkansa.

Talousnobelisti Oliver Williamson [Williamson, 2008, Corporate boards of directors: In principle and in practice. Journal of Law, Economics, & Organization, 24, 247-272] on esittänyt kymmenen tutkimukseen perustuvaa faktaa osakeyhtiöiden hallitusten todellisuudesta. Käyn erityisesti kokeneiden johtajien kanssa executive education -seminaareissa listan läpi. Keskustelujen päätteeksi tyypillisesti toteamme, että lista on ehkä tarpeettoman pessimistinen, mutta pääpiirteissään tarkka kuvaus hallitustyöskentelyn realiteeteista.

1 -- Monissa yrityksissä toimitusjohtaja valitsee käytännössä hallituksen, ei päinvastoin.
2 -- Toimitusjohtaja päättää mitä hallituksissa tehdään.
3 -- Hallituksen jäsenten oma työpaikka on jossain muualla kuin siinä yrityksessä, jonka hallituksessa he istuvat.
4 -- Hallitusten jäsenet ovat erittäin kiireisiä ihmisiä, joilla ei juurikaan ole motivaatiota ja/tai aikaa huolelliseen hallitustyöhön.
5 -- Valtaosa hallituksista toimii ylimmän johdon neuvonantajana.
6 -- Valtaosa hallituksista pyrkii toimimaan jonkinlaisena "yrityksen omatuntona" (engl. corporate conscience).
7 -- Valtaosa hallituksen jäsenistä pyrkii olemaan aktiivisia kriisitilanteissa.
8 -- Jotkut hallitukset osallistuvat tiiviisti yrityksen strategiatyöhön, valtaosa ei.
9 -- Jotkut hallituksen jäsenet kykenevät esittämään kriittisiä kysymyksiä, valtaosa ei.
10 -- Jotkut hallitukset arvioivat toimitusjohtajan suorituskykyä ja voivat halutessaan irtisanoa toimitusjohtajan. Suurimalla osalla hallituksista ei ole tällaista valtaa.

Jos tarkastelemme näiden faktojen valossa ajatusta, että yrityksen hallituksen tehtävä on varmistaa toimiva hallinto, niin tehtävä näyttää käytännössä mahdottomalta. Ratkeaako ongelma sillä, että hallituspalkkiota nostetaan? Jos jollain on esittää tähän uskottava argumentti, niin olen pelkkänä korvana. Aika monissa tutkimukseen perustuvissa argumenteissa korostetaan, että raha ennemminkin luo lisää governanssiongelmia [esim. Gillespie & Zweig, 2010, Money for Nothing: How the Failure of Corporate Boards is Ruining American Business and Costing Us Trillions -- John Gillespie toimi 18 vuotta investointipankkiirina Lehmanilla, Morgan Stanleyssa ja Bear Stearnsissa. Tuossa linkitetyssä YouTube-videossa Gillespie kertoo melko tympeän tarinan Bank of American hallituksen jäsenestä, joka sai potkut kehdattuaan kysyä hallituksen kokouksessa, onko toimitusjohtajan 79 miljoonan dollarin vuosiansio perusteltu, kun yritys irtisanoo samana vuonna 12.600 työntekijää].

Yllä oleva lista ei ole tietenkään läpeensä negatiivinen (pidän itse erityisesti kohdasta 6), mutta kokonaisuutena lista (erityisesti kohdat 1-4 ja 9) kuvastaa minulle todellisuutta, josta toivoisi ainakin osakkeenomistajien irtaantuvan.