Oma valokuva
Tarkoitukseni on saada lukija pohtimaan ja kysymään kysymyksiä. Tämän takia esitän tarkoituksella yleiselle ymmärrykselle vastakkaisia argumentteja. Teemat valitsen sen mukaan, missä valtavirralle vastakkaiset argumentit ovat mielestäni perusteltuja ja yhteiskunnallisesti tärkeitä. Konsensus on mielestäni usein sekä harhaanjohtavaa että vaarallista. Vaarana on ”yksimielisyyden illuusio”, joka on valitettavan yleinen älyllisen epärehellisyyden muoto: ollaan samaa mieltä, mutta kukaan ei oikein kykene perustelemaan miksi, saati sitten että perusteluista oltaisiin yhtä mieltä. Blogikirjoitukseni kumpuavat omasta päivätyöstäni tutkijana ja opettajana. Toiset käsittelevät yritysten toimintaan liittyviä kysymyksiä liiketaloustieteellisen tutkimuksen näkökulmasta. Toisissa taas käsittelen tieteen roolia yhteiskunnassa, jota pohdin ensisijaisesti tieteen käytäntöjen näkökulmasta -- siis siitä, millaista tiede on ihmisen harjoittamana toimintana. Monet teksteistäni heijastavat taustaani tilastotieteen soveltajana -- tilastollinen päättely on tärkein tutkimustyökaluni. Muokkaan toisinaan julkaistuja tekstejäkin uusien havaintojen tai saamani palautteen perusteella.

perjantai 30. tammikuuta 2015

Yrityksen hallitus ei ole työpaikka

Eilisessä Hesarissa Solidiumin toimitusjohtaja Kari Järvinen valitteli sitä, että suomalaisten yritysten hallituksiin ei löydy tarpeeksi "talenttia". Järvisen mielestä hallituksen jäsenille pitäisi maksaa enemmän, jotta heitä saataisiin houkuteltua hallitukseen.

Järvisen argumentissa on fundamentaali ajatusvirhe.

Yrityksen hallitus ei ole työpaikka vaan ennemminkin luottamustoimi: hallituksen tehtävä on varmistaa, että yrityksen hallinto toimii. Hallitus ei siis ole vastuussa yrityksen strategiasta tai kilpailukyvystä, tämä kuuluu yhtiön ylimmälle johdolle, jolle maksetaan enemmän kuin kohtuullinen korvaus tästä työstä. Hallitukselle tällaiset ruhtinaalliset palkkiot eivät kuulu. Hallituksen jäsenet harvoin tuntevat yrityksen toimialaa ja strategiaa tarpeeksi hyvin. He käyttävät parhaimmillaankin joitain kymmeniä tunteja vuodessa tehtäväänsä, tästä ei saa maksaa muuta kuin kohtuullinen korvaus ajankäytöstä. Harvat hallituksen jäsenet osaavat kysyä hallituksen kokouksissa kriittisiä kysymyksiä (esim. Williamson, 2008, Corporate boards of directors: in principle and in practice, Journal of Law, Economics & Organization, 24, 247-272). Silti monet nostavat hallituspalkkioina summia, joiden suhde tehtyyn työhön on suorastaan kohtuuton. Jos vuosipalkkio jaetaan vuotuisten työtuntien määrällä, niin lopputulos voi hyvinkin olla jo nykykorvauksilla useita satoja, jopa tuhat euroa tunti. Kyllä tuolla tuntitaksalla jo luulisi "talenttia" löytyvän.

McKinseyn vuonna 2011 tekemän tutkimuksen mukaan (vastaajina 1600 hallituksen jäsentä eri yrityksistä) kolmasosalla hallituksen jäsenistä on vain alkeellinen ymmärrys yrityksen riskeistä ja toimialan dynamiikasta. Lienee selvää, että hallitus, jossa kolmasosa on amatöörejä, ei voi olla vastuussa yrityksen strategiasta -- mutta tämähän ei ole tarkoituskaan.

Pitäisikö hallituksen jäsenille maksaa enemmän? Ei missään nimessä. Sellaista henkilöä, joka esittää palkkiovaatimuksia ehtona hallitustyöskentelyyn, ei pidä koskaan nimittää hallitukseen. Tällöin ainoastaan luodaan ylimääräinen toimijuuden ongelma (engl. agency problem). Ironista tässä on se, että yrityksen hallituksen tärkein tehtävä on nimenomaan toimijuuden ongelmien poistaminen, ei niiden luominen.

Toimijuuden ongelma osakeyhtiössä on pähkinänkuoressa tämä: jos yrityksen palveluksessa olevan henkilön (so. "toimijan") ensisijainen motivaatio on oma toimeentulo, on todennäköistä, että hän ei tee osakkeenomistajien näkökulmasta parhaita mahdollisia päätöksiä (so. "ongelma"). Tyypillisesti toimijuuden ongelmasta puhutaan toimitusjohtajan yhteydessä, mutta se pätee yleisemminkin kaikkiin yrityksen työntekijöihin, myös hallitukseen. Hallituksen jäsenten kohdalla kysymys on erityisen tärkeä, koska hallituksen ensisijainen tehtävä on nimenomaan toimijuuden ongelman poistaminen ja toimivan hallinnon varmistaminen. Jos hallituksen jäsen kantaa huolta omasta palkkiostaan, hän on aivan väärässä tehtävässä. Ideaalista olisi, että hallituksen jäsenelle ei makseta muuta kuin kulukorvaukset -- ajatus ei ole ollenkaan niin utopistinen kuin miltä se ehkä kuulostaa.

Esimerkki lienee paikallaan. Applen hallituksessa istuu todella kovan luokan "talenttia", mm. Disneyn toimitusjohtaja Robert Iger ja Genentech-yhtiön entinen toimitusjohtaja Arthur Levinson. Tälle "talentille" maksetaan vuodessa 50.000 dollaria, joka on käytännössä merkityksetön osa heidän vuosituloistaan (Igerin vuosipalkka bonuksineen on noin 30 miljoonaa dollaria). On siis päivänselvää, että Iger ei istu Applen hallituksessa rahan takia. Näin toivoisi olevan kaikissa yrityksissä.

Jotkin Applen hallituksen jäsenet tienaavat suuria summia Applen osakkeilla, mutta tämä on tietysti aivan eri asia. Jos Iger haluaa ostaa miljoonalla dollarilla Applen osakkeita, se on hänen oma asiansa. Governanssin näkökulmasta ainoa relevantti asia on se, että osakekaupat tehdään sisäpiirikauppoja koskevan lainsäädännön puitteissa.

Kysyn governanssi-luennolla MBA-opiskelijoilta, kuinka suuriksi he arvioivat Applen hallituksen jäsenten palkkiot. Usein arviot ovat kertaluokkaa miljoona dollaria.

Hiukan liian usein tulee tunne, että hallituksen ja ylimmän johdon eroa ei ymmärretä. Suomessakin usein käytetään hallitustyöstä nimitystä "johtotehtävä", vaikka se ei sitä ole käytännössä missään merkityksessä. Yritystä johtaa sen johtoryhmä, ei hallitus. Miksi ihmeessä yrityksessä pitäisi olla kaksi johtoryhmää?

Yrityksen omistajat tietysti maksavat hallituksensa jäsenille mitä haluavat, joskin omistajien mahdollisuus vaikuttaa näihin palkkioihin on lopulta sekin valitettavan rajallinen. Joka tapauksessa Järvisen esittämät yleisen tason ehdotukset nostaa hallitusten jäsenten palkkioita "talentin" houkuttelemiseksi ovat jokseenkin käsittämättömiä. Jos yrityksellä on vaikeuksia saada hallituksiinsa osaajia, niin rahalla houkuttelu on typerin mahdollinen ratkaisu. Minä ainakin olisin osakkeenomistajana erittäin huolissani, jos yrityksen hallituksessa istuvien henkilöiden ensisijainen motivaatio olisi raha.

Logiikka on sama kuin siinä, että toivon poliisien, palomiesten, opettajien ja poliitikkojen tekevän työtään ensisijaisesti jonkun muun kuin rahan motivoimana.