Oma valokuva
Tarkoitukseni on saada lukija pohtimaan ja kysymään kysymyksiä. Tämän takia esitän tarkoituksella yleiselle ymmärrykselle vastakkaisia argumentteja. Teemat valitsen sen mukaan, missä valtavirralle vastakkaiset argumentit ovat mielestäni perusteltuja ja yhteiskunnallisesti tärkeitä. Konsensus on mielestäni usein sekä harhaanjohtavaa että vaarallista. Vaarana on ”yksimielisyyden illuusio”, joka on valitettavan yleinen älyllisen epärehellisyyden muoto: ollaan samaa mieltä, mutta kukaan ei oikein kykene perustelemaan miksi, saati sitten että perusteluista oltaisiin yhtä mieltä. Blogikirjoitukseni kumpuavat omasta päivätyöstäni tutkijana ja opettajana. Toiset käsittelevät yritysten toimintaan liittyviä kysymyksiä liiketaloustieteellisen tutkimuksen näkökulmasta. Toisissa taas käsittelen tieteen roolia yhteiskunnassa, jota pohdin ensisijaisesti tieteen käytäntöjen näkökulmasta -- siis siitä, millaista tiede on ihmisen harjoittamana toimintana. Monet teksteistäni heijastavat taustaani tilastotieteen soveltajana -- tilastollinen päättely on tärkein tutkimustyökaluni. Muokkaan toisinaan julkaistuja tekstejäkin uusien havaintojen tai saamani palautteen perusteella.

perjantai 7. lokakuuta 2011

Naiskiintiöiden seuraamukset on ymmärrettävä

Jokainen vähänkin ajatteleva ihminen lienee sukupuolten tasa-arvon kannattaja. Mutta keinot täytyy valita fiksusti. Seuraamusten ymmärtäminen on olennaista.

Suomessa on viime aikoina puhuttu ja kirjoitettu paljon sukupuolikiintiöistä yritysten (erityisesti pörssiyritysten) hallituksissa. Ajatus on näyttänyt saavan jo istuvan hallituksenkin kannatuksen.

Alla yksi näkökulma, jonka toivoisi tavalla tai toisella saavan palstatilaa muiden näkökulmien joukossa.

Oltiin asiasta mitä mieltä tahansa, sukupuolikiintiöiden mahdolliset vaikutukset on ymmärrettävä kokonaisuudessaan. Opintomatka Norjaan on elintärkeä osa tämän ymmärryksen luomista.*

Vuonna 2003 norjalaisten julkisesti noteerattujen osakeyhtiöiden hallitusten jäsenistä vain 9% oli naisia. Norjassa säädettiin tuolloin laki, joka vaati prosenttiosuuden nostamista 40:een. Laki on ollut ilmeisen tehokas, sillä naisten osuus on noussut kohisten.

Mutta tämä ei ollut ainoa seuraamus.

Toinen seuraamus oli yritysten markkina-arvojen huomattava lasku, jonka vaikutukset eivät jääneet lyhytaikaisiksi, vaan se näkyi vuosien päähän. Tämä markkina-arvojen lasku johtuu tietysti siitä, että yritysten omistajat alkoivat myydä osakkeitaan ja sijoittivat varallisuutensa johonkin muuhun. Kukaan sijoitustensa arvoa tarkasti varjeleva ja markkinoita seuraava sijoittaja ei ”sponsoroinut tasa-arvoa”, varallisuuden siirtäminen lain ulottumattomiin onnistui muutamassa minuutissa. Ne, jotka eivät myyneet, lahjoittivat käytännössä varallisuuttaan tasa-arvon edistämiseen pörssiyhtiöissä. Jokainen voi tosin pohtia, mihin nämä lahjoitukset todellisuudessa päätyivät; tasa-arvon edistämiseen? Tuskin. Taloudellisen hyödyn kääri todennäköisesti ammattitaitoinen pörssikeinottelija (shorttaaja), joka veikkasi oikein kurssien laskun ja toimi sen mukaisesti.

Mistä pörssiarvojen lasku johtui? Todennäköisimmin siitä, että sukupuolikiintiöiden määrääminen hankaloittaa yritysten mahdollisuuksia löytää hallituksiinsa päteviä henkilöitä. Tämä ei ole vihjailua, että miehet ovat fiksumpia, vaan ainoastaan sen tosiasian toteamista, että rajoite on aina rajoite: laki pakottaa yritykset muuttamaan hallitustensa kokoonpanoa. Tutkimuksissa yli 50 vuoden ajalta on havaittu, että toimivan ja osaavan hallituksen kokoaminen on ilman kiintiöitäkin mittava, monille jopa mahdoton haaste. Viime vuosien skandaalit (esim. Enron) ovat johtuneet merkittävällä tavalla yritysten hallinnon toimimattomuudesta, ja esimerkiksi Yhdysvalloissa hallinnon varmistamisen tueksi on otettu ennennäkemättömän järeää lainsäädäntöä (esim. Sarbanes-Oxley Act ja Dodd-Frank Act).

Toimivan hallinnon varmistaminen on yrityksen hallituksen ensisijainen tehtävä. Lukuisissa tutkimuksissa on todettu esimerkiksi se, että jos yrityksen hallinto ei toimi, niin ylin johto ei käytä yrityksen vapaata kassavirtaa omistajien kannalta parhaalla tavalla (esim. Brush T. H., P. Bromiley and M. Hendrickx, 2000. ”The free cash flow hypotheses for sales growth and firm performance”. Strategic Management Journal, vol. 21, no. 4, 455-472).

Lainmuutoksen huomattiin tietysti rankaisevan erityisesti yrityksiä, joissa valtaosa hallituksen jäsenistä oli miehiä. Saiko ”hyvävelikerho” ansaitsemansa kurinpalautuksen vai kohdistuiko laki mielivaltaisen kohtuuttomalla tavalla miesvaltaisiin yrityksiin ja miesvaltaisille aloille? Eihän miesvaltaisuus (tai naisvaltaisuus) ole automaattisesti merkki tasa-arvo-ongelmasta.

Miten toimivat omistajat, jotka tunnistavat ylläolevat ongelmat? Oli kiintiöistä sitten mitä mieltä tahansa, tätä kysymystä täytyy pysähtyä pohtimaan yhteiskuntapoliittisten toimenpiteiden tehokkuutta arvoidessa.

Kysymystä pohtiessa huomionarvoista on esimerkiksi se, että julkisesti noteerattujen yritysten määrä Norjassa romahti vuoteen 2009 mennessä alle 70%:iin vuoden 2001 tasosta (työllisyys Norjassa oli kasvussa koko tarkasteluajan). Yksityisten osakeyhtiöiden määrä vastaavasti nousi 30%. Yrityksistä, joissa kaikki hallituksen jäsenet olivat miehiä, lähes puolet vetäytyi pörssistä. Syitä pörssistä vetäytymiseen on useita, mutta yhteys lainsäädännön muutokseen lienee olennainen.

Lailta suojautuminen oli Norjassa siis hyvin helppoa; tilanne Suomessa ei liene oleellisesti erilainen.

Toinen huomionarvoinen seikka on se, että Norjan tapauksessa pörssiyritykset eivät kasvattaneet hallitustensa kokoa nimittämällä lisää naisia; hallitusten koko pysyi tarkastelujakson aikana lähes samana. Tutkimusaineisto antoi valitettavasti vahvan syyn epäillä, että miehiä korvattiin vähemmän kokeneilla naisilla, eli miehet menettivät hallituspaikkansa itseään kokemattomammille naisille ainoastaan sukupuolensa takia. Missä mielessä ajatus sukupuolten tasa-arvosta toteutuu?

Kuinka moni haluaa tulla nimitetyksi yrityksen hallitukseen kiintiönaisena? Jos hallituksesta erotetaan kaksi miestä ja tilalle otetaan kaksi naista, niin kiintiönaisen leima ei liene vältettävissä. Miten tämä tulee vaikuttamaan hallituksen työskentelyyn? Yrityksen hallituksen ensisijainen tehtävä on ratkaista yrityksen hallintoon liittyviä ongelmia, ei luoda niitä.

Itse en voi oikein päätyä mihinkään muuhun johtopäätökseen kuin siihen, että jos naisten määrä yritysten hallituksissa on lisääntyäkseen, niin sen täytyy tapahtua yritysten omasta päätöksestä eikä ulkopuolisten pakottamana. Ne, jotka eivät ajatusta omaehtoisesta muutoksesta hyväksy, voivat boikotoida sijoituksissaan kaikkia yrityksiä, joissa tasa-arvo ei heidän mielestään toteudu.

---

* Norjan tapausta ovat tutkineet Kenneth. R. Ahern ja Amy K. Dittmar (2011) “The changing of the boards: The impact on firm valuation of mandated female board representation”, Quarterly Journal of Economics, painossa.

Tässä kirjoituksessa siteeratut Norjaa koskevat luvut ja tilastot ovat kyseisestä tutkimuksesta.